Kuva: Les Haines/Flickr (CC BY 2.0)

Uskontolukutaito

  • tietoa ja taitoa tunnistaa uskonto asianmukaiseksi ja tärkeäksi osaksi julkisuutta
  • riittävä määrä yleistietoa uskonnoista ja katsomuksista sekä kykyä oppia uutta
  • väärän yleistämisen torjumista, kunnioittamista ja hyvien suhteiden rakentamista erilaisuudessa
  • luonteeltaan enemmän kansalaistaitoa kuin teologiaa
  • hyväksyntää moniuskontoiselle yhteiskunnalle, jossa tilaa niin uskonnollisille kuin uskonnottomille, silloinkin kun uskontoa kyseenalaistetaan (Dinham & Jones)

Uskontojen ja katsomusten ymmärtäminen on käynyt päivä päivältä tärkeämmäksi. Siksi on syytä puhua asiasta kansalaistaitona.

Jokainen on jollakin tavalla jonkin uskonnon tai katsomuksen vaikutuspiirissä. Uskonto ei ole hävinnyt, vaikka sellaistakin on povattu.

Kohtaavat näkökannat

Uskonnot ja katsomukset ovat osin näkyviä, myöskin osana julkisuutta. Iso osa on näkymätöntä, ja vaikuttaa yksilöiden ja yhteisöjen tasolla. Myöskään uskonnottomaksi julistautunut henkilö ei ole neutraali katsomukseltaan. Ateismi voi olla jopa yksi uskonnollisuuden muoto.

Nyt on kysymys siitä, miten eri uskontojen ja katsomusten näkökannat kohtaavat yhteisössä ja yhteiskunnassa. Kohtaamiselle luo uudenlaisen mahdollisuuden se, että ihmiset tunnistavat itsensä osana katsomuskenttää. Kukaan ei ole ”tyhjä taulu” tai ”neutraali” – kukaan ei voi vetäytyä.

Kaikilla on opittavaa uskontolukutaidosta. Ja jos tietoa onkin, tarvittavaa asennetta ei aina ole.

Aktiivisempi ote uskontojen ja katsomusten kohtaamiseen voi johtaa dialogiin. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse käydä dialogia. Yhteiselämän nimissä toivottavaa on, että jokainen haluaa olla uskontolukutaitoinen.

Kuva: Les Haines/Flickr (CC BY 2.0)

TEKSTI: ESKO KÄHKÖNEN

© Diakonia-ammattikorkeakoulu 2015